Norsunluutornin Madonna

Jean Genet on hahmo kehen en uskonut voivani samaistua. Ensimmäisillä lukukerroilla Kukkien Madonna esittäytyi kuvottavana, inhottavan realistisena kertoen sylkisillä leivänpaloilla seinälle liimatuista mieskomistuksista, joille Jean masturboi saastaisessa vankilan sängyssään. Divinenä hän kertoi rakastajansa miehuuden mitasta sekä pieruista samaan hengenvetoon. Jeanin tarina Divinen kohtalosta on hänen fantasiaansa, jossa hän on asettunut Divinen rooliin. Vaikka fantasia onkin karu, on se kiihottava. Divinen ruumis on Jeanin mielikuvituksessa lihallinen vastaanotin, johon hän samaistuu ja jonka fyysiset tunteet hän kuvittelee ja myötäelää.

Fantasia ei kaipaa hyväksyntää ja se voi olla mitä vain, siinä voi olla kuva vain. Fantasiaa voi toteuttaa masturboimalla, roolileikeillä tai pukeutumalla tarkasti määriteltyjen sääntöjen raameissa viktoriaanisten nukkejen tai rokokoon aristokraattileidien tyylisiin vaatteisiin, järjestämällä tapaamisen teehuoneelle ja puhumalla pidentävien alushameiden muodikkuudesta. Omaa sosiaalista asemaansa ryhmässä voi saada uljaammaksi julkisilla esiintymisillä ryhmän sisäisissä tapahtumissa, niitä järjestämällä tai poikkeuksellisen viehättävin kuvallisin keinoin eri medioissa. Status laskee olemalla liian outo, liian rebel tai mikäli kyky luoda siisti asukokonaisuus ei vastaa ryhmää määritteleviä sääntöjä.

Ajassaan pysähtynyt keskustelu alushameiden riittämättömästä muhkeudesta nuoriveristen kuumapäiden kanssa ei enää tarjoa kiihkoa ja jännitystä, kuin mitä aikana jolloin sukkani paljastivat polveni ja käyttämäni pitsi oli karkeaa. Tarpeeksi statusta kerättyään, armottoman somepeniksensä voimasta juopuneena huomaa olevansa yksi heistä, joka oli mukana perustamassa Norsunluutornia. Ryhmän sisällä muodostuneet kaveriporukat kertovat väriteltyjä tarinoitaan yhtä suurella innolla kuin humalainen opiskelija pöytäjuhlien jatkoilla. Ryhmään vuotaa tietoa siitä, kuinka seksiä lolitat päällä harrastaneen mekon valtava eturusetti vipatti hillittömästi ylös ja alas, kiharoiden valuessa yli olkien kuin villin putouksen ja liivittömien rintojen painuessa pinkeinä vasten mekon tukahduttavan tiukkaa etumusta. Kuinka mekosta löytyi tahra, kuinka mekko myytiin pesemättä eteenpäin. Joku kauppasi koruja jotka oli ensin työntänyt sisälleen. Joku kävi paskalla suositun teehuoneen vessassa.

Erikoisesti pukeutuva henkilö on objekti, hän menettää yksityisyytensä ja henkilökohtaisen tilansa. Useat ovat kiinnostuneita tyylistä, haluavat tietää mikä tässä jutussa oikein on kyseessä ja ottaa muistoksi valokuvan. Utelias kuvittelee olevan sopivaa nostaa hameen helmaa nähdäkseen, tarvitaanko volyymiin muutakin kuin itse Pyhää Henkeä. Sitä haluaisi sanoa jotain pöyristyttävää, haluaisi läimäistä liian tuttavallisesti koskevaa kättä, kertoa olevansa kiertelevä performanssitaiteilija ja vaatia hihittelevältä videokuvaajalta maksua. Kerran nostin kostoksi helmaani hamuilleen mummon hametta.

Lolita on objekti, mutta rajatun ryhmän sisäinen maailma avautuu vain ryhmään kuuluvalle. Ulkoiset tunnusmerkit ja ideologiat luovat oman maailmansa, jonka koodiston ymmärtää vain ryhmään kuuluva. Tällöin ryhmän sisällä tapahtuu omaa tuotteistamista. Lolita on tyyli ja tapa, jossa naiskatse tutkii ja tulkitsee naisvartaloa. Miehet on rajattu tyylin ulkopuolelle tai korkeintaan katseen kohteeksi. Siinä missä vähän outo tyttö voi saada käytöstään anteeksi, tuomitaan ryhmään pyrkivä vähän outo mies paljon herkemmin. Miestyyleihin pukeutuvat ovat asusteita, kuvissa käsipuolessa haluttuja ja muotinäytöksessä viimeisen, kaikkein kauniimpaan mekkoon pukeutuneen mallin lavalle saattajia.

Minä en pukeudu mieskatseelle. En laittaudu salakuvia ottaville, nauraville turisteille. Minä en jaksaisi, kun joku pysäyttää minut ja ryhmäni kysyäkseen mikä tämä juttu oikein on. Minä katson kuvajaistani, kun se heijastuu ikkunasta jonka ohitse kävelen. Tunnen oloni seksikkääksi kun näen itsestäni kuvan, jossa reiteen asti yltävän sukan ja mamelukkien välistä vilahtaa pitsillä verhottua jalkaa, kun tanssiaisissa olen kaunista pariani pidempi ja vien häntä vaivattomasti. Mitä kaunein oli näky, kun tanssiparini odotti minua salin toisella laidalla vartalo elegantille kaarelle taipuneena, mekon nuollessa kehoaan dekolteelta aina vyötärön alle, runsaiden röyhelöiden laskeutuessa pitkälle polvien alapuolelle, käsi minua kohti ojennettuna ja arvostelevan katseen koskettaessa pelkästään salini puolelta hakuun lähteneitä miehiä. Kuinka silmiini onkaan poltettu tuo ylväästä asennostaan syntynyt, kuin korsetilla viimeistellen veistetty vatsan kaari, kuinka käteni ei voi unohtaa kosketusta hänen selällään.

Kuulun sisäpiiriin saadessani kuulla juorun seuraavan suuren muotitapahtuman sijainnista ennen tiedon olevan julkista, kun sovin ystävättäreni kanssa mahdollisuudesta vierailla halutun käsityöläisen myyntipöydällä ennen tapahtuman virallista aukeamista. Olen mitä tyylikkäin, kun teen vaikutuksen toiseen pitämällä yllä keskustelua teen haudutustekniikoista, kun teekupilliseen minulle tarpeetonta hunajaa sekoittaessa saan hopealusikalla aikaan sievän, hiljaisen kilahduksen, kun lasken lusikan tassin reunalle ja tiedän seuralaiseni nähneen sirot sormieni liikkeet. Vedän henkeäni nähdessäni vilahduksen vieressä istuvan ystävättäreni rintavaosta, viehätyn siroista, pienistä jaloista tiukoissa korkokengissä, minua ilahduttaa kampauksesta karannut, kasvoilla viipyilevä hiussuortuva ja olen elossa, kun keskustelen kutsuilla meitä milloinkin yhdistävistä erikoisosaamista vaativista aiheista, joita ryhmän nuorimmat vain uskaltautuvat kuuntelemaan.

Me pukeudumme ja käyttäydymme naiskatseelle. Katsomme itse naisina toisia naisia katseellemme altistaen. Samaan hengenvetoon puhumme feminismistä ja kiristämme korsetin tottunein vedoin niin tiukalle, että lopulta rikomme kylkiemme rustokudoksen ja silti haaveilemme puristavasta tunteesta uumalla. Pukeutumalla niin kuin pukeudumme, tapaamalla oikeanlaisessa ympäristössä oikeanlaisia herkkuja nauttien, elämme sisäisiä Diviniämme. Meikein, hiuslisäkkein ja lukemattomien alushameiden turvin muuntaudumme joksikin muuksi. Meillä on lupa käyttäytyä liioitellun tyylikkäästi, voimme ihastella toistemme verhottuja vartaloita tietäen, että on sallittua kommentoida niitä kuin rakastavainen. Jean ei vankisellissään tyytynyt vain haaveilemaan Divinenä toteuttamistaan teoista tai uneksimaan sen iltaisesta rakastajastaan, vaan hän runkkasi häpeilemättömästi todisteet petivaatteisiinsa jättäen ja kirjoitti siitä jopa kokonaisen kirjan. Lolitan pysyessä ryhmän sisäisissä ideologioissa tyyliin liittyvien käytösnormien unenomaisuus voi olla kantajalleen fantasiaa. Puhtaimman muotonsa se saa pöyristyttävillä mielihaluilla ja myöntämällä itselleen, kuinka paljon sitä oikeastaan onkin jo tullut toteutettua.

Kirjoittaja pitää Jean Genetin Kukkien Madonnasta ja pukeutuu silloin tällöin japanilaiseen katumuotiin.

KUVATUs RY

Turun yliopiston

taidehistorian ainejärjestö

Norsunluutornin Madonna

Seuraa Kuvatusta facebookissa

Seuraa Kuvatusta facebookissa

VIIMEISIMMÄT

BLOGIKIRJOITUKSET:

BlogiArkisto: