top of page

Rikollisen alakulttuurin propagandaa

Kun hyppäät Venäjällä taksiin, voit oikeastaan odottaa kohtaavasi kaksi asiaa: vahvan patsuliin vivahtavan partaveden tuoksun ja korvien täydeltä venäläistä chansonia. Ensin radiosta kaikuva iskelmähumppa kuulostaa tavalliselta ja turvalliselta taustamusiikilta, vähän kuin venäläisiltä Finnhitseiltä. Ilmaa sakeamman patsulin hengittäminen, oikeaan osoitteeseen päätyminen ja kuumottelu venäläisten taksien maineesta saattaa helposti viedä aluksi kaiken keskittymiskapasiteetin, mutta jos ymmärtää venäjää, musiikki saattaa pian varastaa huomion. Laulaako karheaääninen humppasetä synapoptaustalla tosiaan siitä, miten vankila tuhoaa kohtalon ja kiduttaa sielua? Tervetuloa Venäjälle!

Venäläinen chanson on musiikkigenrenä kiinnostava juuri siitä syystä, että se kuulostaa niin tutulta ja on kuitenkin kaikkea muuta kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Venäläinen musiikki on vaikuttanut iskelmämusiikkiimme paljon ja monien käännösiskelmien taustalla on venäläisiä tekijöitä: esimerkiksi Vladimir Vysotskin ”Ystävän laulu” ja Alla Pugatšovan venäjäksi tulkitsema latvialaisiskelmä ”Miljoona ruusua” ovat varmasti tuttuja lähes kaikille suomalaisille. Venäläisellä chansonilla on soundillisesti paljon yhteistä esimerkiksi juuri venäläisen estradimusiikin ja bardimusiikin kanssa, ja niinpä sen enemmän gangsta rapia kuin suomalaista iskelmää muistuttava aihemaailma tuntuukin niin hämmentävältä.

Genren lauluissa keskitytään ihannoimaan ja romantisoimaan rikollista elämäntyyliä ja istutaan vankilassa kaipaamassa vapautta. Teemat tämän maailman ympärillä ovat melko monipuolisia. Esimerkiksi Lesopoval-yhtye, jonka nimi tarkoittaa vankileireillä suosittua pakkotyön muotoa metsänhakkuuta, laulaa kappaleessaan ”Vot takoj kolenkor” (Sellainen homma) siitä, miten syyttäjä voittaa aina oikeudessa kaksi puolustusasianajajaa ja laki on rikollisveljiä vastaan. Toisessa yhtyeen kappaleessa ”Jesli ja by ukral million” käsitellään klassista rapistakin tuttua miljoonan saamisen tematiikkaa, mutta Lesopoval jossittelee suoraan miljoonan varastamisella. ”Tri tatuirovotški” -renkutuksessa puolestaan lauletaan vankilatatuoinneista.

Venäläisen chansonin juuret ovat keisariajan maaorjien ja vankien laulamissa romansseissa. Neuvostoaikana musiikin tyyli muuttui, mutta aiheet säilyivät. Hruštšovin aikana gulagista vapautettujen vankien mukana laulut levisivät ympäri Neuvostoliittoa ja tulivat suosituiksi etenkin nonkonformistisissa intelligentsian piireissä. Virallinen valta ei katsonut alamaailman tarinoita toistavaa ja rikollisuutta romantisoivaa genreä hyvällä, ja niinpä chanson levisi samalla tavalla kuin suurin osa muustakin epävirallisesta kulttuurista Neuvostoliitossa: itse tehtyinä tallenteina ja maanalaisissa konserteissa. Neuvostoajan jälkeen musiikin tyyli omaksui romansseja ja bardityylejä laajempia pop-, rock- ja jazzvaikutteita, mutta sisältö ei niinkään muuttunut balladimaisista rikolliskertomuksista.

Hyvän kuvan tyylin kirjosta saa esimerkiksi kuuntelemalla eri versioita kappaleesta ”Murka”, jossa kerrotaan tarina Odessan rikollispiirit pettäneestä naisesta, jonka tämän takia täytyy saada luodista päähän. Versiot liikkuvat Arkadij Severnijn klezmervaikutteisesta balladista Mihail Gulkon svengaavaan lavahumppaan haitareineen ja siitä Viktor Korolevin sekä Sergei Gvozdikan popitusversioihin, jotka ovat molemmat hyvin lähellä sitä, miten Frederik kappaleen tulkitsisi. Genre on varmasti osittain juuri monipuolisuutensa takia hyvin suosittu, vaikka taksikuskeja lukuun ottamatta harva myöntää avoimesti kuuntelevansa sitä. Tämä ”rikollisen alakulttuurin propaganda”, kuten entinen Venäjän valtakunnansyyttäjä Vladimir Ustinov on genreä nimittänyt, saakin tästä syystä aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia populaarikulttuurin moraalisesta tilasta huolestuneille tahoille ja epäuskoisia naurahduksia pahaa-aavistamattomissa venäjänopiskelijoissa.

Lähteet:

https://ru.wikipedia.org/wiki/Блатная_песня

https://ru.wikipedia.org/wiki/ Мурка_(песня)

https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_chanson

http://www.nytimes.com/2006/07/16/arts/music/16kish.html?_r=1


bottom of page