Seurapeli

eli visio maailmasta Nils Dardelin maalauksessa ”Hukkunut tyttö I”

Etummaisella kaikista on sentapainen katse, jollaisen näkee sellaisten henkilöhahmojen kasvoilla, joilla on suuri käsitys omasta osuudestaan toisten elämään. Nicole Kidman Moulin Rougessa, tai Anne Hathaway Devil Wears Pradassa, sen muodonmuutoksen jälkeen siis. Huulet puoliavoimina, koska seksi myy sata kertaa enemmän huulipunia tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla. Kallistettu pää ja kaulan ihon paljastus – sama teema.

Sensuelli sulosuu. Tule tänne niin näytän kaiken. Puuteroidaan kasvot teatterivalkoisella ja katsotaan kun vihreällä nurmella pelataan seurapeliä. Merkkiäänen soidessa alkavat uudet hautajaiset.

Voisi kuvitella, että syypää kaikkeen on juuri se, jolla on luihut kädet ja Kidmanin-Hathawayn pää. Se ja ne muut, hautajaisiin tulleet, vihreässä. Samalla tavalla siihen sulautuneena niin kuin kesäpiknikeillä, joissa revitään nurmikkoa. Kerätään maasta nyhdettyjä korsia ja heitetään äkkiarvaamatta ihastuksen päälle. Silloinkin huulet puoliavoimina ja pää kallellaan, ja lisätään vielä välkkyvä katse. Sensuelli sulosuu säihkysilmä: tule tänne niin näytän kaiken. Mutta se on vähän eri tarina, tässä puhutaan vakavia.

Siis kaikillahan on omat mielikuvansa tapahtumista. Viides Valkomekkoinen esimerkiksi, se joka on jättäytynyt vähän kauemmaksi, on pohtinut syvällisiä, sillä hän RAKASTAA filosofiaa. Läsnäoleva etäisyys, hän kuiskasi tunnustellakseen sanoja suussaan ennen Merkkiääntä. Viides Valkomekkoinen halusi keskustella mahdollisimman laajasti eri vaihtoehdoista – poliittisen korrektiuden nimissä. Ei hypätä turhaan sellaisille lumpeille, jotka eivät ole enää järvenpohjan mudassa kiinni, jotka saattavat ajelehtia kohti koskea, sillä heillä jos kenellä ei ole airoja. On vain ruohonkorsia, sateeksi asti.

Viides Valkomekkoinen hyppäisi mieluummin suoraan vesiputoukseen. Viides Valkomekkoinen, korvat lukossa, vesiliukumäessä ilman liukumäkeä. Mutta hei, tässä ei ole kyse hänestä. Eikä Kidman-Hathawaystakaan, joka silti haluaa näyttää kaiken, teatteripuuterihuisku luihussa kädessään.

Sen sijaan. Hukkunut Tyttö 1 istuu kalliolla pienellä saarella, jolle juuri aiheutti pienen metsäpalon. Roihahti ihan kunnolla, mutta nyt se on jo sammutettu. Vihreä pihlaja, joka ei ole enää vihreä, näytti isotädiltä, joka oli ottanut liian monta Kettukarkkia. Isotäti oli opettanut, että jokaisen Kettukarkin kanssa tuli siemaista lasi portviiniä. Hukkunut Tyttö 1 tiesi nykyään jo, että oikeastaan se oli toisinpäin: portviinin kanssa tuli imeskellä Kettukarkki. Nyt ei tosin ole kyse isotädistäkään, ”hiukset tulessa” -performanssista eikä edes Kettukarkeista. On kyse Valkomekkoisten ja Mustapukuisten spekulaatiosta. Tai filosofiasta, niin kuin Viides Valkomekkoinen sanoisi, sillä hän RAKASTAA filosofiaa.

Hukkunut Tyttö 1, saarellaan, muistelee tällaista: Vaaleansininen ja Tummanvioletti, istuivat rantakalliolla ja puhuivat kissasta, joka valitsi aina paikan auringossa, sillä kissojen ruumiinlämpö on korkeampi ja sen takia ne myös ahtautuvat Tupperware-astioihin. Että lämpö ei karkaisi. Vaaleansininen, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Hukkunut Tyttö 1, olisi halunnut puhua oman ruumiinsa lämpötilasta, mutta sitten he vain uivat.

Ote Vaaleansinisen päiväkirjasta siltä samalta päivältä: Pulp, pää painuu pinnan alle. Pulp, kuplia veden päällä. Pulp, kuplia veden alla. Fiction. Samea vesi kasvoilla ja korvissa. Juuri nyt olen olemassa erilaisena. Ai millaisena? kysyt, ja minun on vaikea vastata. Fiktiivisenä. Niin, ehkä fiktiivisenä. Sulje silmät niin näet enemmän. Ja sitten Pulp. Fictionkin on todellista.

Kysyit, voitaisiinko uida vastarannan kalliolle. Tiesin, etten jaksaisi, mutta ajattelin kokeilla, elämänhallinnallisessa mielessä. Olit sanonut, että näytän hyvältä uudessa uimapuvussani. En kertonut, että se oli isotätini vanha. Ihmettelin vain, miten et huomannut kyljistä hapertunutta kangasta.

Pulp, pää painuu pinnan alle. Pulp, kuplia veden päällä. Pulp, kuplia veden alla. Fiction. Sulje silmäsi niin näet enemmän. Juuri nyt olen olemassa erilaisena.

Uit vierelleni ja tunnen kätesi pääni päällä. Nousen pintaan. Älä näytä noin säikähtäneeltä, kokeilin vain miltä tuntuisi. Kokeilin vain, ihan tosi. Sinä katsot minua peloissasi ja uit vierelläni loppumatkan. Kalliolla pärskäytän vettä päällesi ja kysyn vieläkö uimapuku näyttää hyvältä. Liian hyvältä, vastaat.

Tähän väliin on hyvä mainita, että Tummanvioletti usein pyysi Vaaleansinistä kirjoittamaan vähemmän kryptisesti. Siten, että sanat tulisivat maailmaan, eikä maailma sanoihin. Kaikkien olisi helpompaa siten, hän sanoi eräänkin kerran nojaten päätään yhteensä neljään tyynyyn eikähuomannut kuinka Vaaleansinisen ruumiinlämpö laski kuin kissan, joka oli eksyny t skandinaavista minimalismia sisustuksessaan noudattavaan tilaan ilman minkäänlaisia koreja, koloja tai laatikoita. Mainittakoon myös, että Vaaleansininen oli juuri katsonut elokuvan nimeltä Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta ja oli sellaisessa tilassa, jossa sanaleikit kiehtovat enemmän kuin leikkisanat. Niin ja että Vaaleansininen oli toivoton romantikko.

Palataan kuitenkin asiaan. Vihreässä kelluu hautajaisvieraita. Hukkuneen Tytön 1 pää roikkuu, kun hänet nostetaan vihreään rantaan vedetystä mustasta veneestä. Kuudes Valkomekkoinen on saapunut. Kohta he kaikki tervehtivät ja Mustapukuiset numerot yksi viiva neljä sekä Valkomekkoiset numerot yksi viiva viisi näyttävät oleskelutilan ja keittiön. Vaikka Kettukarkit ja portviini eivät enää maistukaan miltään, voi niiden äärelle aina silloin tällöin kerääntyä ja puhua siitä, kuka kaiken takana on ja miksi vihreä tuntuu niin hyvältä ranteita ja nilkkoja vasten. Kidman-Hathaway on yleensä hiljaa silloin, katsoo muualle, niin kuin kaikissa hautajaisissa. Silloinkin kun Toinen Mustapukuinen saapui ja huusi niin lujaa, että vihreä nurmi nousi hetkeksi pystyyn ja Ensimmäinen Valkopukuinen lakkasi repimästä sitä. Kidman-Hathaway katsoi silloin pää kallellaan Ensimmäistä Valkopukuista. Huulet puoliavoimina, kuten aina.

Sensuelli sulosuu. Nurmikkosade ropisee vaikka mikään ei enää tunnu miltään.

Loppukysymykset (joista Tummanvioletin pää menisi kertakaikkisen sekaisin) koskien vihreän ja kuoleman suhdetta:

Jos Vaaleansinisellä olisi ollut vihreä uimapuku, olisiko hänestä tullut Hukkunut Tyttö 1 ja edelleen

Kuudes Valkomekkoinen? Eikö ruohonkorsilla muka voi soutaa, vaikka kulkuväline onkin lumpeenlehti? Voiko vihreästä repiä sadetta loputtomiin?

KUVATUs RY

Turun yliopiston

taidehistorian ainejärjestö

Seurapeli

Seuraa Kuvatusta facebookissa

Seuraa Kuvatusta facebookissa

VIIMEISIMMÄT

BLOGIKIRJOITUKSET:

BlogiArkisto: