Kännigalleria: Maria Prymatšenkon satumainen maailma

Z: Tulee mieleen sellaset keskiaikaseet, käsikirjotusten ja kirjojen ja muiden kuvitukset. Tällasii pienii hahmoja. Sit ku on niit kaikkee eläimii jotka… Joku ratsastaa ponilla tai joku ratsastaa… Ihan hyvin vois olla jostain 1400-luvult.

Y: Ihmisetki on pukeutunu tosi värikkäästi niinku tätä varten.

Z: Joo! Nyt ei oo tätä perus mustaa taideväriä ja minimalistista pukeutumista.

Z: Jossain keskiaikases käsikirjotukses mä oon nähny just jonku tollasen. Niil on jotai rumpuja ja trumpetteja ja jotai kilpiä ja miekkoja. Ihan tismalleen saman näkösiä. Nii ja tossaki just joku ratsastaa, toinen eläin toisella.

X: Joo, ja sit kaikkii tollasii outoi, vähän niinku mielikuvituseläimii.

Z: Juu. Niin tossakin joku mummeli.

Y: Niin just tollasii antropomorfisia.

Y: Tämmönen joku tapetti yhelle seinälle ois ihan sika kiva.

Z: Jep. Tai joku seinämaalaus tai päiväpeitto.

X: Mä ymmärrän et on ollu sillee kova houkutus kopioida näitä. Nää on just sillee niinku niiden sellast… Niinku mitä ne saa myytyy.

Z: Joo siis ei mikään ihme kyllä.

Y: Mikä se oli se…?

Z: Se oli joku… Rotan metsäretki tai… Siinä oli niitä puita ja sit se oli vaan poistanu ne hiiret sieltä. Seki on kuulemma täällä se teos.

Y: Oliks se jossain siis… Oliks se jossain Finnairin koneen kyljes?

Z: Joo, Finnairin konees

Ä: Onks tää vähän niinku statement, tää sun kassi?

Y: Totta! Voi ei.

X: Oisko se voinu ajatella et se ei niinku oo, et jotenki nää ei oo sen mielstä sellasen niinku… taiteilijan… et enemmänki niinku pitäny näit silleen käsityönä mitä voi käyttää tavallaan.

Z: Mut kun eihän niitäkään voi käyttää. ja kun se oli kuiteki esitelly sen omanaan ihan täysin, vaik se oli muokannut vaan muutamii juttui, ja sit niinku vaan häntä oli kehuttu eikä se missään vaihees ollu sanonu mistä se on saanu inspiraationsa.

Y: Se kertoo mun mielestä tosi paljon siitä et kuinka paljon se arvostaa tätä ihmistä taiteilijana.

X: Mut nii, mä jotenki vaan mietin, et onks se jotenki vaan niin syväl siinä, et se niinku myös itteään huijaa vähän.

Y: Mä vaan mietin tätä mun kassivalintaa tälle päivälle… Tai siis, en miettinyt yhtään!

Z: Niin, ei ehkä paras mahdollinen.

X: Koht joku tulee heittää päälle jotai punasta maalia.

X: Mitä mieltä sä oot täst ripustuksesta? Aika epätavallinen.

Y: Niin ja tääl siis on aika epätavallisen paljon töitä.

X: Sopii siihen et tää on niinku oma maailma.

Y: Mä veikkaan kyl, et toi on laitettu erikseen ihan tarkotuksella.

X: Niin on, ihan selkeesti.

Z: Sit täst on haastateltu museoo, silleen ”Juu ei ei täs oo mitään tällasta ilmassa.”

Z: Ihanan kansainvälinen yleisö tääl.

Y: Tost tulee mieleen sellaset, niinku… Heimomaskit tai sellaset. Ja tosta. Ja tostaki vähän. Mä tykkään siitä et nää seinät on maalattu tällai.

Z: Oho tos on vähän ahdistavampi. Jotenki… Käärme paratiisissa.

Y: Jep ja sit sil on tollane viettelijäsilmä… Näyttää tolleen meikatulta.

Z: On kyllä vähän tollaset pitkään, vuosikymmenten hauskaa ja krapulaa.

Z: Oliks tuolla ylhäällä jotai? Joku kokoelma?

Y: Mut se on uus.

Z: Mut mun mielestä se puhu ihan samoista taiteilijoista.

Y: Ehkä ne laitto ne uuteen järjestykseen.

Z: Ei mua kyl mitkää kokoelmat kiinnosta.

Y: Joo siis ei mullakaan mitään suurta tarvetta oo mennä niitä kokoelmia kattoon miljoonannetta kertaa.

Z: Se pilais mun mielestä tän hyvän fiiliksen mikä tulee näistä.

X: Niin tää jää päälimmäisenä mielee.

Aika pahaa viiniä.

Sellasen puolen litran tuopin kun vetää…

Paljon tääl maksaa hanalonkero?

A: Näyttely oli vähän erikoinen suomalaisen silmille. Paljon sellasta mitä ei osannu laittaa kontekstiin. Mut ei se siis haitannu mitään. Ja must tuntuu et ne eläimet oli jotenkin vähän pelottavii, enemmän ku sellasii… Must tuntuu et mä nään painajaisii!

Ö: Mul tuli mieleen jotkut muumihahmot.

A: Joo! no just sellasii mitä oli pienenä painajaisissa.

A: Ja sit siel oli sellanen esim tsernobyl lintu…

B: Niin, mikä ei sit kuitenkaa vaikuttanu silt.

A: Joo et se ei niinku kuvastoltaan yhtään eronnut esim. sit tämmösist mitkä kuvasti esimerkiks nuoruutta. Et must toi taide vaatii kyl sen et on sellanen tausta, et sitä pystyy kunnol kattoo.

B: Must tuntuu et siit olis voinu saada vähän enemmän irti jos olis tienny niit taustoja.

A: Nii, edes ukrainasta enemmän tiennyt.

B: Koska olihan se noinki silleen hieno näyttely, mut ei sitä kaikkee sit kuitenkaa ymmärtäny tavallaan.

A: Must se oli hauska kun se oli just vähän sellasta naivistista se sen tyyli, mut sit se oli toisaalta kuitenkin vähän niinku ekspressionismi, impressionismi…

B: Siit ei kyl tullu silleen kovin vahvoja tunteita.

A: Se on ehkä just se kun se oli vähän sellanen kuvitusmainen.

B: Joo sekin mulla tuli mieleen et olis hyvin voinu olla jossain kuvitukses.

A: Joo, sitä just. Sillä tavalla kuitenkin inspiroiva. Mä tykkäsin niistä väreistä. Se oli musta ehkä silleen kaikista affektiivisin…