Kätketty identiteetti; Alanna Lynchin Concealed and Contained

http://alannalynch.com/portfolio/concealed-and-contained-performance-2015/

Törmäsin Alanna Lynchin teokseen Concealed and Contained Berliinissä, Weddingin kaupunginosassa sijaitsevassa Art Laboratory Berlin -nimisessä galleriassa. Teos on osa Lynchin ja Sarah Hermanutzin yhteistä näyttelyä Vicious Bodies, joka yhdistää mielenkiintoisella tavalla taiteen ja tieteen, rikkoen niiden välisiä rajoja.

Alanna Lynch on kotoisin Kanadasta, mutta asuu nykyään Berliinissä. Hänen työskentelytapoihinsa kuuluu elävien organismien ja biologisten materiaalien käyttö, sekä erilaiset performanssit, joiden kautta hän tutkii affektien politiikkaa ja kysymyksiä tekijyydestä. Teoksissaan hän käsittelee valtarakenteita ja tarkastelee negatiivisia, esimeriksi pelon ja inhon tunteisiin liittyviä affekteja ja niiden estetiikkaa. Poliittisuus, val

lankäyttö ja sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä teemoja Lynchin taiteessa. Hänen taiteellinen työskentelynsä pohjautuu tutkimukseen ja siinä yhdistyy eri tieteenalat, kuten biologia ja psykologia, aktivismi, sekä erilaiset taiteenmuodot tekstiileistä performanssiin. Concealed and Contained on Lynchin vuodesta 2009 asti käynnissä ollut performanssiprojekti. Yhdeksän vuoden ajan hän on kerännyt talteen omia pudonneita hiuksiaan ja tehnyt niistä lankaa, jolla hän on virkannut jatkuvasti etenevää huppua kehonsa suojaksi. Tällä hetkellä teos peittää hänen kasvonsa ja hartiansa, mutta taiteilijan tarkoituksena on jatkaa niin kauan, että teos peittää koko vartalon. Performanssissa Lynch seisoo alastomana huoneen nurkassa. Hänen kasvonsa ja hartiansa ovat peittyneet hupun alle, jota hän samalla virkkaa, pyörittelee ja venyttelee. Lynch on esittänyt performanssiaan ilmeisesti viimeksi maaliskuussa 2015, ja jouduin itse valitettavasti tarkkailemaan tapahtumia ainoastaan videolta.

Ihmisen hiukset ovat teoksen materiaalina mielenkiintoinen, sillä se on periaatteessa loputon. Taiteilija ei ole leikannut hiuksia päästään tai pyrkinyt vaikuttamaan niiden putoamiseen, vaan keräillyt niitä sitä mukaa kun ne ovat irronneet. Teoksessa materiaalisuus ja ruumiillisuus korostuvat erityisellä tavalla, kun käsiteltävä materiaali on peräisin ihmisestä. Projekti on jatkuva ja pitkä, eikä sen nopeutta voi säädellä. Virkkaaminen on työskentelytapana melko hidas, ja sen tekeminen kasvot peitettynä vaikeassa asennossa hidastaa sitä edelleen. Teos on jatkuvasti keskeneräinen, ja siksi mielenkiintoinen. Vaikka taiteilijalla on teoksessaan päämäärä, hän tahtoo peittää koko ruumiinsa huppuun, on lopputulosta tärkeämpää kuitenkin itse prosessi.

Suomessa karvoja taiteen materiaalina on käyttänyt muun muassa niin ikään Saksassa asuva Noora Schroderus. Teoksessaan Karvainen kasvio (2014-2016) Schroderus on käyttänyt materiaalina hiuksia,

kainalokarvoja, rintakarvoja ja häpykarvoja. Niistä on syntynyt kauniita, tavallisilta prässätyiltä kukilta vaikuttavia teoksia, jotka lähempää tarkasteltuna voivat herättää vastenmielisyyden ja inhon tunteita, vaikka todellisuudessa ne ovat täysin luonnollisia. Ajatuksena on ollut rikkoa tabuja varsinkin naiseudesta ja seksuaalisuudesta.

Sukupuoli korostuu molempien taiteilijoiden töissä hiusten ja muun karvoituksen sukupuolittuneisuuden lisäksi teosten tekotavassa. Sekä Lynch että Schroderus hyödyntävät taiteessaan perinteisiä käsitöitä, virkkaamista, ompelua, kirjontaa. Käsitöitä on perinteisesti pidetty naisten töinä, eikä niitä ole taiteenlajina arvostettu. Käsityöt on historiassa ajateltu välttämättöminä kodin töinä, ja myöhemmin niitä on pidetty sopivana korkeintaan vapaa-ajan harrastukseksi (Hanna 2015, 30.) Viime vuosina käsityötaide on kuitenkin yleistynyt paljon varsinkin nais- ja feministitaiteilijoiden ja aktivistien keskuudessa.

Heather Hanna käsittelee kirjassaan Women Framing Hair: Serial Strategies in Contemporary Art naistaiteilijoita, jotka ovat käyttäneet hiuksia teostensa materiaalina ja lähtökohtana. Hannan mukaan hiukset ovat olennainen osa monia eri kulttuureja, niiden myyttejä sekä käsityksiä kauneudesta ja feminiinisyydestä. Hannan mukaan hiuksilla taiteen mediumina on mahdollisuus kumota vallitsevia käsityksiä feminiinisestä identiteetistä ja haastaa perinteisiä taiteen muotoja. (Hanna 2015, 6-7) Naiset ovat yleisesti historiassa antautuneet hiusten muotoilulle ja käsittelylle saavuttaakseen haluttuja kauneusihanteita. Tähän on liittynyt esimerkiksi feminiinisyyden tavoittelu, hiusten värjäys, kemiallinen käsittely ja suoristaminen. Tähän on voinut liittyä kokemus ruumiillisen itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja riippuvuus kyseenalaisiin hiusten muotoilutuotteisiin. Näin hiukset ja niihin liitetyt kauneusihanteet ovat yksi sosiaalisen kontrollin väline. (Hanna 2015, 19; Banks 2000, 5)

Lynch haluaa työllään herättää keskustelua rodusta, identiteetistä ja tiukoista kauneusihanteista. Hiukset ovat tärkeä osa ihmisten identiteettiä ja itseilmaisua, ja niitä ehostetaan ja muokataan jatkuvasti. Tämä korostuu varsinkin silloin, kun oma ulkonäkö ei vastaa yhteiskunnan tiukkoja kauneusihanteita. Taiteilijan omat, kurittoman kiharat ja karheat hiukset ovat sellaiset, joita länsimaisessa kulttuurissa on usein pidetty negatiivisena piirteenä. Haluttu ja hyvänä pidetty ulkonäkö perustuu länsimaalaisille, valkoisille kauneusihanteille: hiusten tulee olla pitkät, suorat ja mieluiten vaaleat. Concealed and contained uhmaa käsityksiä siitä, millaisia kehoja pidetään hyvinä ja oikeanlaisina. Teoksessa paksut ja kiharat hiukset osoittautuvat itse asiassa sileitä hiuksia paremmiksi, sillä ne karheutensa vuoksi mahdollistavat materiaalin muokkaamisen ja käyttämisen aivan eri tavalla.

Ingrid Banks on haastatellut kirjassaan Hair Matters: Beauty, Power and Black Women’s Consciousness eri ikäisiä ja eri yhteiskuntaluokista tulevia Afrikan amerikkalaisia naisia, tarkoituksenaan selvittää mustien ihmisten erityistä suhdetta hiuksiin ja niiden merkityksiin. Banksin mukaan Afrikan amerikkalaisille naisille hiukset ovat tärkeä väline monimutkaisen identiteettipolitiikan, ja sen moninaisten kietoutumien rotuun, sukupuoleen, luokkaan, seksuaalisuuteen, valtaan ja kauneuteen, ymmärtämisessä. (Banks 2000, 148) Mustien hiuksia on historiassa käytetty muiden piirteiden ohella jopa perusteena alistamiselle ja sorrolle, joka johti Afrikan amerikkalaisten ihmisten korostuneeseen itsetietoisuuteen hiuksiin liittyen. Aiemmin glorifioiduista ja ylpeyttä herättävistä kiharoista hiuksista tuli Amerikassa huonommuuden ja alempiarvoisuuden symboli.

Yhteiskunta ja media muokkaavat ja vahvistavat kauneusihanteita sekä sitä mitä pidetään hyvänä ja luonnollisena. Länsimaalainen mediakulttuuri ja sen representaatiot ovat hyvin homogeenisiä. Ihmiset ovat tietyn näköisiä, ikäisiä, kokoisia ja värisiä, eikä erilaisuudelle ole annettu kovinkaan paljoa tilaa. Myös monet mustat ihmiset ovat omaksuneet valkoiset kauneusihanteet ja kokevat hiukset sitä paremmiksi, mitä suoremmat ja sileämmät ne ovat. Myös he, jotka eivät sovi muottiin, oppivat pitämään omia luonnollisia piirteitään epäluonnollisina. Vaikka luonnollisuus viittaa puhtauteen ja ”normaaliuteen”, on sanan merkitys Banksin mukaan monien ihmisten mielissä kääntynyt päälaelleen. Mustien ihmisten kemiallisesti tai lämmöllä suoristettuja hiuksia pidetään luonnollisempina, kuin heidän oikeaa luonnollista kuontaloaan (Banks 2000, 2, 24). Monet ovatkin joutuneet käyttämään valtavan määrän aikaa, rahaa ja vaivaa saadakseen hiuksistaan suorat ja sileät. Tuuhean ja kiharan hiuksen suoristaminen voi olla myös hyvin kivulias ja hiuksia kuluttava toimenpide.

Viime vuosikymmeninä rodullista ylpeyttä on alettu Afrikan amerikkalaisten keskuudessa korostaa uudelleen merkkinä emansipaatioista ja siitä, ettei omaa luonnollista kauneutta tarvitse enää hävetä. Hiusten suoristaminen ja käsitteleminen on monien silmissä muuttunut merkitsemään alistamista, sillä ne muistuttivat häpeästä. Suoristetut hiukset on nähty itseinhon symbolina. Monille mustille naisille tämä on tarkoittanut ristiriitaa feminiinisten ideaalien ja rodullisen ylpeyden välillä. Toisin kuin miehet, jotka ovat siirtyneet kohti konventionaalisempaa sukupuoli-identiteettiä lopettamalla hiustensa suoristaminen, naiset jotka päätyvät luonnolliseen hiustyyliin, rikkovat vallitsevia feminiinisyyden normeja. Vaikka keskustelut ja mielipiteet hiuksista ovat ajan myötä muuttuneet, niihin liittyy edelleen ongelmia, varsinkin suhteessa naisiin ja kauneuden määritelmiin. Yleisesti ottaen hiukset ja ihonväri liittyvät ajatukseen mustuuden positiivisuudesta. Kuitenkin hiusten sukupuolittuneiden merkitysten tarkastelu on

Banksin mukaan edelleen tärkeää, sillä monet teoretisoinnit rodusta eivät ota huomioon mustien naisten kompleksista suhdetta käsityksiin kauneudesta. Hiusten historiallisten merkitysten tunnistaminen luo laajempaa pohjaa ymmärtää niitä merkityksiä, joita aihe edelleen kantaa. (Banks 2000, 8-10, 42-43)

Concealed and Contained voi herättää katsojassa hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Vaikka huppu on tehty orgaanisesta, ihmisestä peräisin olevasta materiaalista, tuottaa se kasvojen peitoksi asetettuna mielikuvia jostakin epäinhimillisestä, jopa pelottavasta ja hirviömäisestä. Varsinkin televisionäytöltä katsottuna taiteilijan elävä ruumis näyttää vähä vähältä katoavan, kun se hiljalleen peittyy tumman maskin alle. Teos voi herättää myös inhon tunteen: irtohiukset lattialla, ruuassa tai viemärissä saavat meidät kavahtamaan. Heather Hannan mukaan hiukset voidaan nähdä abjektina. Hän viittaa Julia Kristevan teokseen In Powers of Horror (1982), jossa tämä käsittelee ihmisruumista abjektin paikkana. Hiukset yhdessä muiden ruumiillisten jätteiden, eritteiden, ulosteen, kynsien palasten kanssa, ylittävät ruumiin rajat ja muistuttavat rapautumisesta, kuolemasta ja kehon rajallisuudesta, ja ovat siksi inhottavia, kartettavia ja häpeällisiä. Kristevan mukaan abjektisuus konstituoituu nimenomaan naisen ruumiissa, sillä kohdullisena ihmisenä, uuden elämän synnyttäjänä naisen ruumis konkretisoi ulossulkemisen ja muistuttaa kuoleman välttämättömyydestä. Synnytyksessä naisen keho hankkiutuu eroon siitä minkä se tunnistaa toiseksi, ei osaksi itseään. Tämä toiseuttamisen prosessi voidaan Hannan mukaan ulottaa koskemaan myös muita symbolisia järjestelmiä, kuten valtiota, jonka rajat voidaan säilyttää ainoastaan suhteessa ”toiseen”, jakamalla ihmiset ”meihin” ja ”muihin”. Oma identiteetti turvataan toisen kustannuksella, liittyen esimerkiksi sukupuoleen, rotuun tai politiikkaan. Abjekti tarjoaa tavan teoretisoida ”toiseuttamista”, kuten pyrkimyksiä rodulliseen ja kulttuuriseen puhtauteen. (Hanna 2015, 32-33, 207) Lynchin teoksessa abjektisuus korostuu siis kolmella tavalla: sukupuolen, rodun, sekä ruumiin eritteistä muistuttavien hiusten kautta.

Concealed and Containded kääntyy suomeksi tarkoittamaan kätkettyä ja eristettyä, hillittyä, suljettua. Tämän voi nähdä viittaavan mustien ihmisten kokemaan syrjintään ja heidän ulkonäkönsä kontrollointiin. Mustat ihmiset on kautta historian pakotettu kätkemään luonnolliset hiuksensa ja hillitsemään oman kulttuurinsa ja identiteettinsä esityksiä valkoisten mieliksi. Teoksessa syntyy näin automaattinen ristiriita, kun se, millä taiteilija itsensä verhoaa ja kätkee, on juuri se, mikä on alun perin ollut tarkoitus piilottaa. Toisaalta piiloutuminen voi olla myös keino suojautua ja paeta. Lähemmässä

tarkastelussa hiuksista virkattu materiaali näyttääkin pehmeältä, lämpimältä ja turvalliselta. Anonyymiys luo turvallisuuden tuntua. Kasvojen peittäminen yhdistettynä virkkaamisen hitauteen sekä siihen, että taiteilija käyttää materiaalina juuri omia hiuksiaan tekee prosessista hyvin intiimin ja henkilökohtaisen. Katsoja jää helposti ulkopuolelle, pelkäksi tarkkailijaksi. Maski samaan aikaan peittää, suojaa ja salaa. Juuri ruumiin herkkien alueiden suojelu onkin kehon karvoituksen tehtävä. Toisaalta taiteilija myös paljastaa itsestään paljon ja asettuu tietyllä tapaa haavoittuvaksi seistessään yleisön edessä ruumiinsa suojana ainoastaan kasvot peittävä huppu. Taiteilija ei itse hupun sisältä näe häntä tarkkailevaa yleisöä. Haavoittuvuus, avoimuus ja herkkyys kutsuvat katsojan sisään taiteilijan omaan intiimiin tilaan. Mahdollisuus päästä lähelle on kuitenkin olemassa.

Concealed and Contained on pitkä etenevä prosessi, aina keskeneräinen. Teoksessa niinkin arkipäiväinen ja normaali asia kuin hiukset saa katsojan pohtimaan kysymyksiä identiteetistä, sukupuolesta ja rodusta. Teoksessa käytetyt materiaalit voivat herättää negatiivisia tunteita, inhoa ja vastenmielisyyttä. Lynch pitää performanssissaan katsojan etäällä sulkeutumalla ja piiloutumalla. Toisaalta taiteilijan tapa asettua avoimeksi ja haavoittuvaksi yleisön edessä kutsuu katsojan sisään teokseen, aivan lähelle.

Lähteet:

Hanna, Heather 2015. Women Framing Hair: Serial Strategies in Contemporary Art. Newcastle upon Tyne, England: Cambridge Scholars Publishing.

Banks, Ingrid 2000. Hair Matters: Beauty, Power, and Black Women's Consciousness. New York: New York University Press.

Alanna Lynchin kotisivut http://alannalynch.com/ (25.5.2018)

Serlachius museoiden kotisivut, menneen näyttelyt, feminiininen sensibiliteetti http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/menneet-nayttelyt/37-feminiininen-sensibiliteetti/ (25.5.2018)

KUVATUs RY

Turun yliopiston

taidehistorian ainejärjestö

Kätketty identiteetti; Alanna Lynchin Concealed and Contained

Seuraa Kuvatusta facebookissa

Seuraa Kuvatusta facebookissa

VIIMEISIMMÄT

BLOGIKIRJOITUKSET:

BlogiArkisto: