<no name>
Siinä se istuu ikkunalaudalla. Se voisi istua siinä kuukausia ja odottaa. Jotain se odottaa.
Tuli kevät ja se puski maailmaan ja uskalsi kasvaa. Ilma teki siitä rohkeemman.
Se putosi ja uhma laantui.
Tuli kesä ja märkä nurmikko varpaiden välissä.
Se istui ikkunalaudalla ja katsoi kun aurinko pilkkoi sadepilviä.
Se tiesi kesän ja se tiesi, että pian se häviäisi. Kylmä sade vaihtuisi pian kylmemmäksi.
Tuli syksy ja punaiset lehdet varpaiden välissä. Kalja alkoi maistua taas hyvältä eikä ikkunalautaa näkynyt tupakan natsojen alta. Se väistyi. Se siirtyi hiljaa lähemmäs nurkkaa ja varjoa.
Se ei pelännyt. Se odotti.
Tuli talvi ja se yski.
Se kuihtui pois ja hautautui kinoksiin.
Pastissin pohjana Roosa Liksomin novelli ”Se syntyi kevätruuhkassa vartin yli yksi...” teoksesta Yhden yön pysäkki (1985)