Fishes out of water - Pierre & Yvonne Tallinnassa
Keskiviikkoaamupäivällä Suomenlahden eteläpuolella tuuli on leudompi, mutta ilma asteen verran kirpeämpi. Ostamme supermarketin paistopisteeltä pientä vatsantäytettä ja syömme ne eurooppalaisittain kävelyn lomassa. Sormet kohmeessa ihailemme kulkemamme tienvarren arkkitehtuuria, valitsemme unelmatalomme ja toteamme, ettemme tiedä tästä maasta oikein mitään. Muuta, kuin että kolmen litran jekkupullon ostaja saa kantokassin kaupan päälle. Yvonne: Hauskinta tässä on se, että me näytetään juuri niiltä ihmisiltä, jotka tekee tällaista keskiviikkona ennen puolta päivää. Pierre: Ooh mikä ihana paviljonki tuolla veden keskellä, odota niin otan kuvan. Määränpäämme Kumu, Eesti Kunstimuuseum, sijaitsee Kadriorun puiston toisella laidalla. Modernin Kumun seinänaapurina on pieni keskieurooppalaistyylinen kivitalo, jota sen mahdollinen asukas juuri työhousuissaan laittaa kuntoon. Kontrasti on huvittava. Taideähkyn välttämiseksi valitsemme esillä olevista näyttelyistä kaksi, joista ensimmäinen, Saga. Iceland: Art and Narrative esittelee meille muutamia Islannin merkittävimpien taiteilijoiden töitä. Näyttelyn ensimmäiseen huoneeseen on ripustettu Kristleifur Björnssonin valokuvasarja ”This Would Suit Her”, jossa taiteilija on asettanut erilaisia naisten alusvaatteita pedatulle sängylle ja ottanut niistä kuvan. Valo niin näyttelytilassa kuin kuvissakin on lämpimän hämärä.
Kristleifur Björnsson: This Would Suit Her – The Roof – Nest 5 (2010)
Pierre: Vaikuttaa siltä, että mies on ostanut tusinoittain naisten alusvaatteita internetistä, avannut paketit ja ottanut kuvat. ”This Would Suit Her” kuulostaa todella pelottavalta. Yvonne: Kuvittelin itsensäpaljastelijan, mutta kyseessä voisi olla myös vastaavanlaisilla kuvilla opintonsa rahoittava opiskelijatyttö suoraan brittien tosi-tv:stä. Islantilaisten taiteilijoiden näyttelyn seuraavassa huoneessa jäämme hetkeksi Sigurdur Gudmunssonin valokuvien eteen.
Sigurdur Gudmunsson: Camouflage
Pierre: Mielestäni tuo Camouflage-kuva on enemmänkin hahahaha kuin ha ha. Yvonne: Näissä on jotain elävää ja jollain tapaa tuoretta, vaikka toisinaan mustavalkoisuus valokuvissa saa minut varpailleni mahdollisen tekotaiteellisuuden edessä. Erityisesti pidän mielenkiintoisena juuri tuota Camouflagea: hieman epäjärjestyksellinen kirjapaljous assosioituu ainakin jonkinasteiseen boheemisuuteen ja ympäristöön nähden yhtä sotkuinen kirjakasa camouflagena henkilön pään päällä viittaa ehkä samankaltaiseen mielenmaisemaan. Tai ainakin sellaisen tavoitteluun. Ehkä tämä on huvittunut boheemisuuden representaatio? Sen osalta mustavalkoisuuskin olisi perusteltu valinta.
Sigurdur Gudmunsson: Illustration II “Aladdin, the son of Mustapha, was a careless, idle and spoiled boy”
Yvonne: Turbaanimies on osuva. Hyvä esimerkki siitä, miten paljon teoksen nimi vaikuttaa tulkintaan. Viimeisenä islantilaisista töistä haluamme kommentoida Ragnar Kjartanssonin 62 minuuttista videoteosta Mercy, jossa mies laulaa uudelleen ja uudelleen lausetta ”Oh I do, I do keep on hurting you” säestäen samalla kitaralla. Meillä ei riitä aika eikä toisaalta keskittyminenkään koko teoksen kokemiseen, joten voimme vain arvailla, millainen sen lopputulema on.
Ragnar Kjartansson: Mercy
Yvonne: 62 minuuttia. Siinä ehtii varmaan käydä läpi kaikenlaisia tunteita tuota miestä kohtaan. Katso nyt, siinä on meillä harmiton kaiken kansan Jani Wickholmin islantilainen veli kitaransa kanssa laulamassa satuttamisesta. Itse asiassa, ei tarvitse kuin pari minuuttia ja hän näyttää jo anteeksipyytävältä, sitten vähän omahyväisen limaiselta. Yh mikä paskiainen, katso noita kantri-iskelmäkuteitakin. En haluaisi törmätä tuohon mieheen kadulla. Aivan kuin jokainen lause olisi uusi sulka hänen kamalaan hattuunsa, joka on koottu satutettujen ihmisten sirpaleista. Pakko poistua, pian alan yksityiskohtaisesti pohtimaan, millä kaikilla tavoilla hän on satuttanut ja ketä. Kuinkahan paljon reaktioni olisi eronnut, jos teoksen henkilö olisi ollut nainen? Islantilaisen taiteen kerroksesta löytyy vielä ideapad-taidetta, jättimäisen sipulin näköinen installaatio, joitain modernistisia monumentaaliteoksia sekä muutama teos Islannin omalta sarjakuvien Picassolta, Errólta. Niitä sen kummemmin pohtimatta siirrymme kerroksen alaspäin näyttelyyn, joka esittelee virolaista taidetta vuosilta 1945-1991. Maan, josta emme tiedä oikein mitään, taide näyttäytyy mielenkiintoisena eurooppalaisten ja hieman pohjoismaistenkin vaikutteiden yhteenkietoutumana. Esillä on esimerkiksi naturalistista maisemamaalausta ja kansankuvausta, Rembrandt-tyylisiä henkilösommitelmia, muutama kandinskimainen abstrakti teos, surrealismia ja optista taidetta.
Henn Roode: Summerly (1967)
Henn Roode: Landscape with a Lake (1964)
Kahta maisemamaalausta, joiden kehysvalinnat ovat mielestämme nerokkaat niiden korostaessa eri värejä tehden värikompositioista silmiähiveleviä, katsellessamme sydämemme pomppaavat kurkkuun ja jättävät muutaman lyönnin välistä, kun pieni poika juoksee kulman takaa ja heittäytyy vasten rivin reunimmaista maalausta. Hänen kätensä tunnustelevat maalauksen pintaa hangaten sitä. Liian pitkältä tuntuvan sekunnin kuluttua pojan äiti ryntää noutamaan tämän pois teoksen läheltä. Pierre: Näitkö? Worst moment ever. Yvonne: Jos poika olisi ylettänyt kehyksiin, hän olisi varmaan yrittänyt roikkua niissä. Hrr. Pysähdymme molemmat hetkeksi vierekkäisten teosten eteen. Emme erityisesti kiinnitä huomiota siihen, mitä toinen katsoo, mutta jostain syystä tiedämme mikä toisen mielenkiinnon vangitsi.
Richard Uutmaa: Fishermen at sea
Yvonne: Tässä on todella kaunis kompositio. Tuo vesi on kuin musiikkia. Se on elossa ja voimakas, mutta ei alkuunkaan dramaattinen – jotain muuta kuin yleensä vastaavanlaiset maalaukset. Myrskyävä meri on hankala saada näyttämään noinkin lempeältä. Katharttista.
Ants Viidalepp & Helde Viidalepp: Noored mudellendurid / Young aviators (1951)
Yvonne: Tiesin, että pitäisit tästä. Poikia, hehe. Pierre: Aluksi en tiennyt miksi ensireaktioni oli ”wooooooooow”, mutta itse asiassa niinpä, nuo pojat, hyvin suloisia. Tämä on paras tänään näkemistämme maalauksista. Museokaupan kierrettyämme poistumme Kumusta tyytyväisinä. Ylistämme ideaa taidemuseokäynnistä vielä pilkkahintaisten irish coffeeiden äärellä, ja edelleen iltapalalla bussiterminaalissa. Tosin pienen pojan kädet välittömässä yhteydessä arvokkaan maalauksen pinnan kanssa jäi kauhukuvana kummittelemaan verkkokalvoillemme.
Teksti: Ida Martikainen
Kuvat: Ida Martikainen ja Otto Lehtonen
Henkilöiden nimet muutettu