Tapaaminen Ernesto Neton kanssa
Sain Kiasman uuden näyttelyn avajaisten yhteydessä tilaisuuden päästä tapaamaan itse taiteilijaa, Ernesto Netoa, muutaman bloggaajan kanssa. Neto puhui hyvin vähän taiteestaan, mutta keskittyi sen sijaan puhumaan hengellisyydestä, luonnosta, ihmisyydestä ja inspiraation lähteenä toimineesta huni kuin -kansasta.
Neton puhetta oli mielenkiintoista kuunnella, mutta mielenkiintoista oli myös seurata miten seurassani olleet bloggaajat suhtautuivat Netoon ja hänen teoksiinsa. Taiteilijan ajatukset esimerkiksi teknologian (tieteen) valta-asemasta hengellisyyden (transsendenssin) kustannuksella olivat hyvin lähellä viimeaikaisia omia pohdintojani. Nähtävästi täysin eri lähtökohdista voi päätyä samaan lopputulokseen.
Parrasvalon tapaamisessa vei kuitenkin Neton seuralainen, joka otti tapaamisen aikana tilan haltuunsa, hengitteli oikein äänekkäästi ja syvään, teki pari venyttelyliikettä ja imppasi jotain. Kyseinen seuralainen herätti bloggaajissa suurta ihmetystä ja pakko myöntää, että paikoittain seurasin hänen tekemisiään enemmän kuin Neton puhetta. Oli hyvin erikoista huomata miten hänen läsnäolonsa häiritsi ja rikkoi (tietoisesti tai hänen tietämättään) niin monia sosiaalisia sääntöjä ilman, että hän otti kehenkään kontaktia.
Neton taiteelle en varsinaisesti lämmennyt. Teosten takana olevat ideologiat peilattuna omiin ideologioihimme esimerkiksi hyvästä elämästä ovat kiinnostavaa pohdittavaa. Teokset itsessään eivät herättäneet ajatuksia, enkä osaa sanoa olivatko ne hyviä vai huonoja, tai mistä pidin mistä en. Osallistava tilataide ei vain ole tähän mennessä onnistunut saamaan varsinaista taiteen statusta sydämessäni. Moni on kuitenkin ihastunut Neton teoksiin, joten itselläni on ehkä jäänyt jotain olennaista huomaamatta.